arrow-up
Roulette77

Free

online

Kun pelaamisesta tulee ongelma

Pelaaminen voi olla niin onnistuessaan hauskaa ja tuottoisaa, niin kauan kun se pysyy harrastuksena. Joillekin harrastus voi kuitenkin muuttua riippuvuudeksi. Vaikka peliriippuvuus on vakava ongelma, se ei ole ratkaisematon ongelma. Riippuvuutta on mahdollista ehkäistä ja hoitaa, oppimalla mitä se oikein on, miten se ilmenee ja miten sitä voidaan hallita. Tärkeää on, että ongelman olemassaolo tunnustetaan ja ymmärrät, miten se vaikuttaa sekä itseesi että läheisiisi. Alta löydät tietoa, jonka avulla voit ymmärtää miksi ja minkälaiset tekijät vaikuttavat siihen, kun harrastus lopulta muuttuu riippuvuudeksi.

Mitä peliriippuvuus oikein on?

Eurooppalaisen ICD-tautiluokituksen mukaan peliriippuvuus on usein toistuvia, elämää hallitsevia jaksoja, joita värittää uhkapelaaminen. Näin ollen se vaikuttaa henkilön perhe- ja sosiaaliseen elämään, työhön ja taloudelliseen tilanteeseen. Määritelmä ei välttämättä kerro paljoa ellet ole asiantuntija, mutta se antaa kuvan siitä, mitä peliriippuvuus oikein on ja miten sitä tulisi hoitaa.

Tilannetta, jossa henkilö ei pysty hallitsemaan pelaamistaan, voidaan kuvata ongelmapelaamiseksi. Jos et siis pysty hillitsemään pelaamiseen liittyvää impulsiivisuutta, vaikkakin tietäisit, että sillä on kielteisiä seurauksia, saatat olla myös peliriippuvainen. Teknisesti ottaen kaikki riippuvuudet toimivat samalla tavoin, esimerkiksi alkoholiriippuvaiset eivät pysty kontrolloimaan juomiseen liittyvää vaistoaan ja siihen liittyvää impulsiivisuutta.

Osalle rahapeliriippuvuus syntyy hyvinkin nopeasti, toisille se kehittyy vuosien saatossa. Sitä on aina pidetty suhteellisen pysyvänä riippuvuutena, mutta uusimmat tutkimukset ovat hyvin nopeasti kumonneet kyseisen näkemyksen. On hyvä huomioida, että peliriippuvuudesta voi kuitenkin toipua.

Mikä aiheuttaa peliriippuvuutta?

Peliriippuvuuteen ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä teoriaa. Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että peliriippuvuuden, kuten mihin tahansa muuhunkin riippuvuuteen ja niiden kehittymiseen, vaikuttavat henkilön ympäristötekijät, perinnöllinen alttius sekä aivojen välittäjäaineiden toiminnan häiriöt.

Peliriippuvuudessa on yksi keskeinen tekijä; pelaaminen jatkuu ja lisääntyy, vaikka sen seurauksena on henkilölle useita eri haittoja. Se voi olla myös jaksottaista, esimerkiksi palkkapäivinä. Toisinaan henkilö havaitsee pelaamisesta johtuvat seuraukset, mutta ei siitä huolimatta pysty muuttamaan toimintaansa. Toisinaan henkilö ei tunnista pelaamisen aiheuttamia haittoja ja kieltää niiden olemassaolon täysin, tai ei ole halukas muuttamaan käyttäytymistään.

Usein riippuvuuteen halutaan löytää yksi ainoa syy ja syyttää sitä, mutta on hyvä huomioida, että riippuvuudet, riippumatta siitä, minkä tyyppisiä ne ovat, eivät valitettavasti toimi niin. Seuraavat ajatukset ovat hyvin yleisiä, mutta usein hyvin vääristyneitä:

  • En pelaa joka päivä, joten en voi olla riippuvainen. Tämä on vääristynyt käsitys. Ei ole välttämätöntä pelata joka päivä tullakseen peliriippuvaiseksi. Tärkeintä on huomioida, jos et pysty hallitsemaan impulsseja, jotka johtavat pelaamisen aloittamiseen.
  • Taloudellinen tilanteeni on riittävä, ja pystyn helposti säästämään rahaa pelaamiseen, joten minun ei ole mahdollista tulla riippuvaiseksi. Tämä on vääristynyt käsitys. Peliriippuvuudella ei ole mitään tekemistä budjetin kanssa: niin rikkaat kuin köyhätkin voivat kehittää riippuvuuden.
  • Peliriippuvuus koskee vain kouluttamattomia ja alemman sosiaaliluokan ihmisiä. Tämä on vääristynyt käsitys. Peliriippuvuus voi vaikuttaa mihin tahansa yhteiskuntaluokkaan kuuluvaa, eikä koulutustasolla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Peliriippuvuuden oireet

Riippumatta iästä, kulttuuritaustasta ja koulutustasosta peliriippuvuuden oireet ovat lähes samat. Jos sinulla tai läheiselläsi on jokin tautiluokituksen määrittelemistä oireista, on syytä epäillä peliriippuvuutta. Hyvä on kuitenkin huomioida, että kyseisiä oireita ei välttämättä havaita samanaikaisesti.

ICD-10 -tautiluokitus määrittelee peliriippuvuuden oireet seuraavasti:

  • Pelaamiseen liittyviä jaksoja on vähintään kaksi vuodessa.
  • Pelaaminen jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa tai se vaikuttaisi jokapäiväisiin toimintoihin. Näistä jaksoista ei kerry voittoa.
  • Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä niin, että potilas itse pystyisi lopettamaan pelaamisen.
  • Pelaamiseen liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia.

Peliriippuvuus on hyvin usein toiminnallinen riippuvuus ja sitä on vaikea tunnistaa, sillä pelaamisen koukkuun jäänyt henkilö usein yrittää salata ongelmansa. Monesti kuitenkin jo se auttaa, että ongelma havaitaan ja siihen aletaan kiinnittää huomiota. Riippuvuudesta voi parantua!

Mitä peliriippuvuudelle voi tehdä?

Peliongelmiin kannattaa aina hakea apua. Elämästä ei selviä yksin ja hyvin usein on niin, että ongelman kanssa kamppailevan voimavarat eivät riitä kaiken kannattelemiseen yksin. Peliriippuvuuteen ei ole olemassa yhtä ainoaa parannuskeinoa. Onneksi apua ja tukea on tarjolla hyvinkin matalalla kynnyksellä.

Joskus pelkkä keskustelu läheisen ihmisen kanssa voi olla riittävä ja palauttaa suhteellisuudentajun, mutta usein tilanteet ovat kehittyneet vuosien saatossa ja riippuvuuteen johtaneet syyt ovat syvemmällä, jolloin tarvitaan ammattilaisten apua.

Suomessa ei vielä ole erikseen peliongelmien hoitoon kehitettyä hoitojärjestelmää. Apua on kuitenkin saatavilla. Pelaamiseen liittyviä ongelmia ja riippuvuutta hoidetaan Suomessa sekä päihde- että mielenterveyspalveluissa.

Aina ei edes tarvitse poistua omasta kodista, sillä apua on tarjolla myös virtuaalisesti. Ongelmapelaamiseen on kehitetty erilaisia virtuaalisia tukipalveluja (neuvonta, erilaiset seulonta työkalut ja testit, itseapu, virtuaaliset vertaistukiryhmät ja virtuaaliterapia), joita Suomessa tarjoaa peluuri.fi, pelirajaton.fi sekä peliklinikka.fi.

Hoitoon kuitenkin kannattaa hakeutua, kun:

  • pelaaminen on alkanut haitata arkea ja sosiaalisia suhteita
  • henkilö ei itse näe ongelmaa tai kieltää ongelman olemassaolon, mutta se vaikuttaa hänen läheisiinsä
  • henkilön yritykset vähentää tai lopettaa ovat epäonnistuneet

Ongelmaan voi hakeutua hoitoon A-klinikoille, mielenterveystoimistoihin, kriisikeskuksiin, sosiaalipalveluihin, terveyskeskuksiin, kirkon diakonissalaitoksiin, psykiatrian poliklinikoille, laitoshoitoon ja vertaisryhmiin. Suurin osa avohoidosta annetaan julkisella sektorilla A-klinikoilla.

Useissa kaupungeissa kokoontuu myös GA-ryhmiä (Gamblers Anonymous) ja muita vertaistukiryhmiä. Pääkaupunkiseudulla toimii fyysisesti myös Peliklinikka, joka tarjoaa palveluja ongelmapelaajille, riippuvaisille ja heidän läheisilleen.

Jos hoito on ainoa tai viimeinen vaihtoehto, vaihtelevat hoitomuodot tarpeen mukaan. Näitä ovat esimerkiksi yksilö- ja ryhmäkuntoutus, katkaisuhoito ja erilaiset vertaistukiryhmät.